Nyt mennään siitä missä aita on matalin. Lisään vain yhden kuvan joka todistaa että olen elossa ja otan kuvia.
Jotain kuvauskiireistä kertonee se että tein viikossa kuukauden edestä kuvia. Tuntuu muuten jo hartioissa tämä tietokoneella istuminen.
Ei tapahtunut ihan hetkessä tämä kuvaus, mutta olis kait sitä aikaa voinut huonomminkin viettää.
Aurinko on alkanu paistamaan jo niin kirkkaasti, että oikein häikäisee. Vaikka luonnonvalo on hyvän väristä, aina ajankohtaan sopivaa ja varsinkin kirkkaina päivinä sitä on hankiheijastuksen kanssa vähintäänkin riittävästi, niin kuvauksissa on tullut käytettyä myös salamavaloja. Siis useita valoja. Se jos mikä on mielenkiintoista ja mielenkiintoisempaa siitä tulee kun valoja käyttää ulkona. Ja tähän ajatukseen alkanut kevät ja pikkuhiljaa tuleva kesäkin sopii kuin virpominen varpomiseen. Valojen tasapainottelu keskenään ja sitten vielä ulkona auringonkin kanssa on nyt uusinta hottia ja hittiä omissa kuvauksissa. Näitä kuvia tyrkytän sitten tietenkin katsottavaksi blogiinkin säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin.
Alkajaisiksi nyt muutama kuva, jotka on kuvattu studiossa, melkein studiossa, ei yhtään studiossa ja ulkona. Sitten vain pohtimaan edellämainittuja määritelmiä ja niiden sopimista eri kuviin. Mikä kuvattiin missäkin?
Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta blogiin, mutta siitä huolimatta on vierailijoita tilastojen mukaan tasaiseen tahtiin käynyt. Ehkäpä blogiani oikeasti jopa seurataan.
No nyt on tullut kuitenkin aika jo lisätä uutta materiaalia. Pidin tässä jonkin aikaa sitten tuolla kaikkien rakastamassa sinivalkoisessa sosiaalisessa mediassa eli facebookissa arpajaiset joissa oli palkintona kuvaus studiossa. Arpaonni suosi Pauliinaa ja loppujen lopuksi kuvattiinkin oikein perhepotretit. Salamavalojen välke ei jännittänyt pienimmäistäkään, kun taas siskoksista isompaa ihmetytti studiossa olevat teltat joita oli ripustettu sinnetänne. No kyseessähän oli tietenkin softboxit ja octaboxit. Niitä käytetään kun salamavaloa muokataan oikein pehmeäksi. Jos ei tuo selitys riittänyt, niin hakukoneilla löytää sitten lisätietoa.
Vikkelimmät saattoivat jo vilaukselta nähdäkkin kuvat tuolla facebookissa. Mutta kun se on niin ihmeellisen erinomainen huonontamaan kuvanlaatua, niin poistin kuvat sieltä ja julkaisenkin ne täällä blogissa. Ja sitten vain tutkiskelemaan.
Ja lupaan taas kirjoitella keväämmällä lisää…
Blogissa on ollut vuodenvaihteen aikoihin hyvinkin hiljaista, varsinkin ylläpitäjän toimesta. Kuitenkin vierailijoita on käynyt ja joinakin päivinä sivua on ladattu yllättävänkin useasti. Ei blogin pitäminen ole kuitenkaan unohtunut, vaan viimeaikoina tuotettu kuvamateriaali on ollut enemmän yksityiskäyttöön tuotettua. Olen potenut blogin ylläpitämättömyydestä johtuvaa huonoa omaatuntoa, kuten kunnon blogittajan pitääkin tuntea. Mutta nyt on kuitenkin jotain uutta julkaistavaa… tai oikeastaan vanhoja kuvia uudessa ympäristössä. OTANKUVIA.com on nyt uudistettu ajantasaiseksi ja miellyttävämmäksi käyttää. Olkoon tämä vuosi nyt markkinoinnin ja asiakaskunnan laajentamisen vuosi. Yhtenä työkaluna tässä projektissa on markkinointia varten rakennettu weppisivu, joka toimii kätevästi käyntikortin jatkona ja digitaalisena portfoliona. Ja ei muuta kuin tutustumaan.
Olipa joskus historian hämärissä (30-luvulla) amerikassa valokuvaaja, joka tutkiskeli eri asioiden muotoja ja niistä heijastuvia valoja. Siinä sivussa tämä valokuvaaja Edward Weston tuli ottaneeksi kuvan paprikastakin. Tai ei hän sitä noin vain tullut ottaneeksi, vaan pähkäili aiheen kanssa päiviä ja tuli kuvanneeksi aika montakin eri paprikaa. Kaikista kuuluisimman paprikakuvan nimi “Pepper No 30″, ehkä antaa viitteitä aiheelle omistautumisesta. Kaivakaapa netistä kuva esille ja tutkikaa mitä näkyy. Valokuvaaja itse ei oikein ollut mielissään kaikista tulkinnoista mitä hänen paprikakuvistaan oli tehty. Niissä oli nähty kohtuja, peniksisä, yhdyntää, Madonna lapsen kanssa, painijoita, afrikkalaisia kaiverruksia, pahoinvointia ja moderneja patsaita. No kaikenlaisia katsojia sitä kuville tietenkin aina löytyy. Kaikesta huolimatta Pepper No. 30 on yleisesti pidetty valokuvahistorian mestariteoksena.
No kuvasin sitten minäkin paprikan, oikein siis harjoittelumielessä sitä valaisin. Tarkoituksena ei siis ollut kopioida Westonin ideaa, vaan ajattelin että jos historian kuuluisa valokuvaaja on tutkiskellut valaisua paprikalla, niin miksi en minäkin. Samanlainen ajatteluhan toimii urheilussakin; jos tuo kuuluisa urheilujamppa harjoittelee sen ja sen merkkisillä tossuilla, niin kyllä varmaan myös urheilujampan fanit tykkää harjoitella samanmerkkisillä tossuilla. No sitten se kuva.
No ei siitä taida mikään vuosisadan mestariteos tulla ja tuskin minustakaan niin kuuluisaa tulee kuin tuosta Westonista, mutta onpahan nyt harjoiteltu huippumallilla. No mitähän tässä sitten voisi mielikuvitusta käyttämällä nähdä? Itselle tuli ainakin mieleen ihan hauska parodia Apple tietokoneesta kun työstin tuota kuvaa mustalla taustalla. Taustakuvaksi se näytölle päätyikin. Että näin tällä kertaa.
Löytyi tässä taas yksi aarre viimekeväältä 
Voittikohan jääkiekon MM-finaalin keväällä 2011, A: Suomi vai B: Ruotsi?
 | jnikkila artikkeliin Simppeliä valokuvausta |
 | Jone artikkeliin Simppeliä valokuvausta |
| Lopun ensimmäinen pä… artikkeliin Dramaattinen maisema | |
| Vaihteeksi elävää ku… artikkeliin Rock’n rollia lähie… | |
| jnikkila artikkeliin Retroilua |
